janettegronfors Tutkaillen ihmisiä, asioita, ilmiöitä, yhteiskuntaa läheltä ja kaukaa

Yhdenkin kerran vertaisesti

Viime viikkoina on tullut julkisuuteen useampi tapaus, jossa romaniväestöön kuuluvat henkilöt eivät ole saaneet palvelua etnisen taustansa vuoksi.

Etninen tausta ja eritoten romanitausta on ollut esteenä yhdenvertaiselle kohtelulle vuosikymmeniä Suomessa eli siinä ei valitettavasti ole mitään ihmeellistä. Erikoisia näistä viime aikojen tapauksista tulee siksi, että ne ovat ylittäneet laajasti uutiskynnyksen ja keskustelu aiheesta käy vilkkaana, etenkin sosiaalisessa mediassa.

Romanien vitsauksena on ollut aina nimi. ’Nimi ei miestä pahenna’ pitänee paikkansa pääväestöön kuuluvilla, mutta valitettavan usein ei romaneilla. ’Romanisukunimeksi’ tunnistettu sukunimi vaikeuttaa usein niin harjoittelu- kuin työpaikan saamista. Tämän tiedämme jo. Osalle ratkaisu on ollut nimen vaihtaminen ’suomalaiseksi’ ja elämän perusasiat ovat sitä myöden sujuneet paremmin.

Kuinka moni meistä on valmis luopumaan sukunimestään, siksi että ei kelpaa sen kanssa? Minä en luovu! Kannan ylpeästi edesmenneen äitini sukunimeä, joka tunnistetaan toisinaan myös romanisukunimeksi. Omalla kohdallani nimi ei ole ollut koskaan ongelma, mutta tummat piirteet kyllä.

Syyksi romanien syrjintään julkisissa paikoissa esitetään mantrana sitä, että on ollut ongelmia romaniasiakkaiden kanssa. Tunnemme toisiamme hyvin, tiedämme sukujemme historioita, koska ne ovat tärkeitä meille ja vahvistavat identiteettiämme yhteisön jäsenenä. Kollektiivisuuden varjopuoli on tiettävästi se, että se asettaa koko ryhmän syypääksi tietyn kansanosan häiriökäyttäytymiseen. Suomen romaniväestö on yhtenäinen pieni perinteinen etninen suomalainen vähemmistöryhmä, jossa on yhtä monta yksilöä kuin ryhmässä on henkilöitä. Yhdenvertaisesti yksilönä kohdattuna, kiitos, sitä toivon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat